Hoffman Ei -vaihe

[Kuudesaisti.net]

https://www.kuudesaisti.net/viestintuojat/hoffman-19-5-25-ei-vaihe

"Jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen tai ”minun täytyy tehdä tämä ja tämä ja tämä” -ajatuksia."

Niinpä. Itse olen ainakin niin väsynyt tähän "minun täytyy". Tiedän, ettei täydy, mutta kun aamun rauha kääntyy työpäiväksi, unohdan kaikki. Tipun takaisin apinamielen rattaisiin, jotka pyörittävät samaa kehää uudestaan ja uudestaan. Välillä tuntuu, että aika on aina "sama". Täysin uppoutunut mieleen, enkä ole tässä hetkessä.

Ja toisaalla ajatus - jospa vain voisin olla tekemättä mitään. Niin että kukaan ei odottaisi minulta mitään, että olisin pölyhiukkanen ikkunalla ja paistattelisin auringossa. Kulkisin pienen tuulenvedon vietävänä.

En ole huolenpitäjä muita kohtaan. Minulla ei ole minkäänmoisia edellytyksiä eikä haluja tehdä asioita toisten puolesta tai edes kovin paljon olla avuksi muille. Olen aina ollut sillä lailla itsekäs. Aivan kuin puuttuisi geeni, joka mahdollistaa liiallisen avun tarjoamisen. Minulla on empatiakykyä, siitä ei ole kyse, pystyn halutessani tippumaan pienimpääkin kaninkoloon, jossa lepää onnettomuus ja kurja elämäntilanne.

Mutta sanoa ei, asioille ja tapahtumille, joiden olen kuvitellut olevan pysyviä asioita elämässäni hamaan hautaan asti. Se vaatii. Onko identiteettini niin liikkumaton, että se repeää heti, kun vanhan aikaa tulee mennä. En tiedä. Tällä hetkellä itse koen olevani "välissä", kuten Hoffmanin viestissä mainitaan.
Millaisia fiiliksiä sinulla on?