Kirjoittaja Kuudesaisti.net » 17.05.2025 09:55
https://www.kuudesaisti.net/henkisyys/rakastamalla-muutamme-maailmaa-%E2%80%93-haastattelussa-klaus-rahikainen
linkki artikkeliin yllä.
"Tulen aina huomaamaan samat kahnaukset uudestaan ja uudestaan, koska minä olen se, joka olen jossain ihmissuhteessa tai työpaikassa. Kaikki kokemukset ovat minun kokemuksiani."
Vastuun ottaminen omista tunteista on ensimmäinen askel tietoiseen muuttumiseen, jolloin myös rakkaus pääsee vapaasti virtaamaan.
Mutta muuttuuko maailma sillä, että itse "vain rakastaa"? Emmekö tarvitse myös konkreettista muutosta?
***
Voi tuntua hurjalta ajatukselta, että ei tarvitse "tehdä mitään". Sillä siihen meidät on opetettu. Tekemään asioita ja viuh, maailma muuttuu. Mutta onko se toiminut? Onko ihmiskunta yhtään viisaampi, rakkaudellisempi tai hyväksyvämpi kuin vaikka sata vuotta sitten. On tietenkin totta, että jotkin asiat ovat muuttuneet. Mutta väittäisin, että ihminen kokee ihan samaan tyyliin puutetta. Puutetta kaikesta, niin materiasta kuin rakkaudesta.
Siksi en usko ulkopäin tulevaan pelastukseen. En voi pelastaa ketään, eikä kukaan tarvitse pelastumista. Eikä kenenkään tarvitse "pelastaa" minua. Ainoa asia, mikä minun on tehtävä, on muuttaa itseni, käsityskykyäni ja ottaa vastuu omista tunteista ja tekemisistä. Kukaan ulkopuolinen ei ole tehnyt tai tee minulle mitään - voi olla että mennään liian syviin vesiin - mutta sielutasolla tämä on totta.
Mikä sinulle on totta?
https://www.kuudesaisti.net/henkisyys/rakastamalla-muutamme-maailmaa-%E2%80%93-haastattelussa-klaus-rahikainen
linkki artikkeliin yllä.
"Tulen aina huomaamaan samat kahnaukset uudestaan ja uudestaan, koska minä olen se, joka olen jossain ihmissuhteessa tai työpaikassa. Kaikki kokemukset ovat minun kokemuksiani."
Vastuun ottaminen omista tunteista on ensimmäinen askel tietoiseen muuttumiseen, jolloin myös rakkaus pääsee vapaasti virtaamaan.
Mutta muuttuuko maailma sillä, että itse "vain rakastaa"? Emmekö tarvitse myös konkreettista muutosta?
***
Voi tuntua hurjalta ajatukselta, että ei tarvitse "tehdä mitään". Sillä siihen meidät on opetettu. Tekemään asioita ja viuh, maailma muuttuu. Mutta onko se toiminut? Onko ihmiskunta yhtään viisaampi, rakkaudellisempi tai hyväksyvämpi kuin vaikka sata vuotta sitten. On tietenkin totta, että jotkin asiat ovat muuttuneet. Mutta väittäisin, että ihminen kokee ihan samaan tyyliin puutetta. Puutetta kaikesta, niin materiasta kuin rakkaudesta.
Siksi en usko ulkopäin tulevaan pelastukseen. En voi pelastaa ketään, eikä kukaan tarvitse pelastumista. Eikä kenenkään tarvitse "pelastaa" minua. Ainoa asia, mikä minun on tehtävä, on muuttaa itseni, käsityskykyäni ja ottaa vastuu omista tunteista ja tekemisistä. Kukaan ulkopuolinen ei ole tehnyt tai tee minulle mitään - voi olla että mennään liian syviin vesiin - mutta sielutasolla tämä on totta.
Mikä sinulle on totta?
